 |
Kesäistä näyttelyä suunniteltiin tietenkin
Parikkalan kesässä. Ruohikolla istuu taiteenystävien
sihteeri Helena Rask, takana vas. Pirjo Tikkinen,
Ritva Wilska-Neuvonen ja Varpu Wilska. |
Parikkalan taiteenystävien kesäisillä maalauspäivillä on pitkät, värikkäät perinteet.
Lege Pajari-Kosonen, Parikkalan-Rautjärven sanomien kesäliite 2019
– Sehän oli sellaista maailmoja syleilevää, kuvailee Parikkala taiteenystäviin noin 50 vuotta kuulunut kuvataiteen lehtori emerita Varpu Wilska yhdistyksen toimintaa, johon jo ensimmäisinä vuosina kuuluivat maalauspäivät. Alkuun niitä pidettiin muun muassa Kukonkannassa, ja ohjaajina saattoi olla eturivin ammattilaisia kuten Ulla Rantanen, Esko Tirronen, Jaakko Sievänen, Eva Cederström.
– Kunnes sitten ulkopuolisten palkkaaminen alkoi tulla liian kalliiksi, ja ryhdyimme pitämään maalauspäiviä omin voimin, kertaa Varpu Wilska, joka on ehtinyt olla sekä oppilaana että opettajana.
Liikkeelle lähdettiin öljyvärimaalauksesta, jonka oivallinen paikallinen opettaja oli yhdistyksen perustajajäsen Armi Siitonen.
– Muistan hyvin, kuinka te porukalla pohjustitte maalauspäiville kankaita, ja isä teki tauluille kehyksiä, muistelee Varpun tytär Ritva Wilska-Neuvonen.
Syksyllä 1966 perustettu Parikkalan taiteenystävät juhlii tänä kesänä – hieman myöhässä – puolivuosisataista taivaltaan kokoamalla Muistan... -näyttelyn Parikkalan keskustassa tyhjillään olevaan liikehuoneistoon, jossa viimeksi oli Siwa. Näytille yritetään saada mahdollisimman paljon töitä myös entisiltä jäseniltä sekä palanen historiaa.
– Nykyään joukkomme on aika pieni, aktiivisia on ehkä mukana tusinan verran, laskevat Helena Rask, Pirjo Tikkinen ja Ritva Wilska-Neuvonen.
Jokaiselle heistä taiteenystävillä on ollut merkitystä. Esimerkiksi entinen taiteen harrastaja Pirjo Tikkinen on nykyään kuvataiteilija (YAMK), jonka "puhkeamista" Varpu Wilska ihastelee edelleen.
– Sinähän yllätit minut ihan täysin! Ja mitkä taidot ja mikä innostus sinulla on!
Muun muassa maalauksia, valokuvavedoksia ja keramiikkaa tekevä Pirjo Tikkinen hymyilee, että hänelle taiteilijan tie osoitettiin unessa, jossa hän osti öljyvärit.
– Taiteenystävissä sain varmuutta ainakin siihen, että haluan tehdä itse, en opettaa muita.
Ritva Wilska-Neuvonen ja Helena Rask kertovat edelleen yhdistyksen kesäohjelmaan kuuluvista maalauspäivistä, joita on vuosien saatossa pidetty muun muassa Koitsanlahden hovissa ja Patsaspuistossa, Siikalahdella, jäsenten kotona tai kesämökillä, jopa hevostalleilla silloin, kun ohjelmassa oli nopeaa croquis-piirtämistä eläimistä.
Näyttelyitä on pidetty paitsi kotipaikkakunnalla joskus myös lähikaupungeissa.
Parikkalan Sanomat kertoo lokakuun 1966 numerossaan, että taiteen harrastajien omaa yhdistystä eli Parikkalan taiteenystäviä oli perustamassa lähes 30 henkilöä; alan yhdistystä pidettiin tarpeellisena, ja perustamispäätös oli yksimielinen.
Maailmoja syleiltiin – eikä tyydytty pelkästään kuvataiteeseen, vaan yhdistykseen perustettiin kuvataidekerhon lisäksi myös kirjallisuus-, näyttämötaide-, musiikki- ja kamerakerhot.
Näiden toiminta hiipui vähitellen, mutta kuvataide elää edelleen.
Muistan...-näyttely entisissä Siwan tiloissa Parikkalan keskustassa 6.-21.7.
