maanantai 8. elokuuta 2016

Kulttuurimatkailua Euroopassa: Vilna

Kaunis aamu Vilnassa. Kymmenien katolisten kirkkojen kellot soivat yhtä aikaa, varma herätys. Vierailun teemaksi muodostui siis kirkkoarkkitehtuuri ja -taide.
Katedraalin patsaat olivat komean näköisiä ja kokoisia. Mielenkiintoisimmat löytyivät Pyhän Kasimirin kappelista, kuvan erikoisen elävän näköiset hopeoidut puuveistokset, jotka näyttivät lähtevän liikkeelle jalustoiltaan.
Kaikkein hulppein alttariviritys tuli vastaan yliopistoalueella sijaitsevassa Johanneksen kirkossa. Yliopisto kuuluu muutenkin kulttuurimatkailijan listalle, sillä sieltä löytyy Petras Repsysin frescot 1970-80 -luvuilta. Aiheena maalauksissa ovat vuodenajat ja baltilainen mytologia. Teoksissa on niin paljon vilskettä ja yksityiskohtia, että niitä olisi voinut tutkia tuntikausia, jos vain niskat olisivat kestäneet. Olisi pitänyt ostaa museokaupasta lähtiessä kirjanen, joka kertoisi tarinat näiden kuvien takana.
Modernin taiteen keskus oli karvas pettymys; siellä oli esillä pari välimallin projektia, joita katsoessa piti taas miettiä mikä on taidetta ja mikä ei. www.cac.lt/en
Vilnan kierroksen hassuin sattumus tapahtui illan jo pimetessä. Ihmettelimme, onko jossain kaupungilla konsertti meneillään, kun musiikki pauhasi eräässä puistossa. Paljastui, että menossa oli Diner en Blanc -hyväntekeväisyystapahtuma, joita järjestetään ympäri maailmaa. Osallistujat saavat kutsun tapahtumaan, lunastavat lippunsa, pukeutuvat valkoisiin ja lähtevät eväskorien ja puutarhakalusteiden (valkoisten, tietty!) kanssa pirskeisiin. Vaan eipä ollut kutsua eikä valkoisia vaatteita mukana, joten nämä kekkerit piti katsella sivusta. Kälyisessä puhelinkuvassa pirskeet Kansallismuseon aukiolla, keskellä menoa vartioi kuningas Mindaugasin patsas ja taustalla häilyy Gediminasin torni.
dinerenblanc.info/
Kuvat: commons.wikimedia.org ja Helena

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kulttuurimatkailua Euroopassa: Kaliningrad

Kuurin kynnään luontomaisemista putkahdettiin Kaliningradin kaupunkiin. Vanha Königsberg pukkasi mukavasti vielä pintaan. Täällä kiinnosti kaksi pääkohdetta: vanha katedraali ja uusi merimuseo.
Liikenne kaupungissa hirvitti, mutta muutamien U-käännösten jälkeen pääsimme hotellille asti. Vanhoja kaupunginportteja on rakennettu kiitettävästi uudelleen ja ne ovat hyviä maamerkkejä. Eniten ihmetystä aiheutti Neuvostojen talo, hirveä kolossi, jossa ei ole vissiin enää yhtään ehjää ikkunaa eikä kiinnimenevää ovea. Tämä möykky kun rakennettiin vanhan linnan perustuksille, eikä insinööreillä ollut oikein ajatusta, mitä "pistekuorma" tarkoittaa..
Mutta vanha katedraali oli vielä pystyssä ja kaunista katseltavaa patsaspuistoineen. Sen lisäksi oli vielä mukava tutustua merimuseoon. Pihalla sai ihmetellä muutamaa neuvostoliittolaista merentutkimusalusta, sukellus-  ja lentoveneitä, kaikenlaatuisia aseita sekä navigointisysteemejä. Sisällä ihmettelimme akvaariota (rauskut ja hait kyllä olivat aika apaattisia pienissä laatikoissaan) sekä kaskelotin luurankoa sekä erinäisiä merentutkimukseen liittyviä aparaatteja ja välineitä.
Museo saa vielä muutaman vuoden päästä hienon lisärakennuksen; silloin sinne vasta kannattaakin mennä! Kuva:commons.wikimedia.org/wiki/Калининград

Kulttuurimatkailua Euroopassa: Klaipeda ja Kuurin kynnäs

Kirkasotsaisena suuntasimme automatkalla kohti Baltiaa. Tie vei Kronstadtin, Narvan, Rakveren, Pärnun ja Jurmalan kautta Liettuaan, Klaipedaan, maan suurimpaan (ja ainoaan) satamakaupunkiin. Liettua oli suuri tuntematon, vaikka niin lähellä.
Klaipedan aluetta ovat himoinneet suurin piirtein kaikki naapurit: se on ollut Preussin, Saksan, Venäjän ja jopa ranskalaisten omaisuutta. Nyky-Klaipeda oli aurinkoinen kaupunki, jossa historia havisi linnoituksissa ja nykyaika toteutui (tarkoituksella) kenoon rakennetuissa hotelli- yms. rakennuksissa.
Kuumaa hiekkaa ja kaunis Itämeri
Mutta tärkein syy tulla kaupunkiin on tietysti pääsy Kuurin niemimaalle eli kynnäälle.
Lautalla 12 euroa (per auto) ja matka kohti Baltian hienoinpia hiekkarantoja ja dyynejä alkoi. Unohtakaa Pärnu ja Jurmala; tämä on nähtävä. Kuurin kynnäs on kapea hiekkainen niemimaa sisämaan makean veden (Kuurin laguunin) ja Itämeren välissä. Itämeren puolella melkein koko matka tuntui olevan hiekkarantaa (á 100km) ja merituulen vääntämiä puita. Kynnään suurimmassa kaupungissa Nidassa voi tutustua dyyneihin monilla merkityillä poluilla; älä lähde dyynien kasvillisuutta kuluttamaan omin päin, tulee sanomista...
Kalliiksihan tämä tuli; Liettuan puolella alueelle pääsy kustansi 20€ (kansallispuistoon) ja Venäjän rajan ylityksen jälkeen 450 RUB vielä lisää. Toisaalta Venäjän puolella oli vieläkin rauhallisempaa ja kauniimpaa, koska kaupallisuus ja kylät jäivät taakse... Jos haluat nähdä polttavaa hiekkaa ja puhdasta Itämerta, tule tänne!