Ja keitä pitää kaupunkilaisista tietää: Mozart, Beethoven, Freud, Klimt ja Schiele. Kahteen jälkimmäiseen tutustuimme Leopold Museumissa, ensimmäinen kurkistelee kuulissaan kaupan hyllyiltä.
Olen Gustav Klimt -fani. Klimtin tyyli kolahti jo nuoreen tekstiilisuunnittelijaopiskelijaan ajat sitten. Sesessionismi nimenä oli kyllä ihan uutta, mutta sama tuo, millä Art Nouveauta kutsutaan, ihastukseni on vankkaa ja pysyvää. Schiele ei ole taasen koskaan iskenyt, mutta nyt aloin jo ymmärtää hänenkin taidettaan, kun näin viimeikseksi jääneitä, hieman kypsempiä töitä.
Wienin museoiden pääsymaksut ovat kalliita. 10-12 euroa saa pulittaa, vaikka puoli museota olisi remontissa ja taide-elämykseen kuuluu rälläkän pauhu.
www.leopoldmuseum.org/en www.secession.at/en/
Wienin arkkitehtuuri jaksoi pysäyttää koko ajan pienen visiittimme aikana. Moderni rakentaminen on muutakin kuin pelkkiä betonilaatikoita: jokainen rakennus tuntuu olevan uniikki yksilö, onnistunut tai vähemmän onnistunut.Hundertwasserhaus on jo klassikko, joka näyttää siltä, kuin se olisi piirretty ilman viivainta. Ikkunat eri paria, seinien laatat näyttävät olevan kotoisin kierrätyskeskuksesta, aulan lattiat kumpuilevat reilusti, puut kasvavat katoilla ja käytävistä ulos.. www.hundertwasser-haus.info/en/
Hauskaa oli myös huvipuistossa, jossa korkeanpaikankammo sai siedätyshoitoa Riesenrad-maailmanpyörässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti